Toivo tulevaisuudesta

 

 

Nuorten syrjäytymistä määritellään usein työn tai koulutuksen puutteena. Työ onkin parasta sosiaaliturvaa ja kansantaloudellisesti nuorisotakuu, joka lupaa jokaiselle nuorelle koulutusta, työkokeiluja, työpajaa tai työpaikkaa on erinomainen tavoite. Työttömyysluvut ovat kuitenkin valitettavasti kasvaneet, myös nuorisotyöttömyys. Poliittista tahtoa työ- ja koulutuspaikkojen luomiseksi toki on ja taloudellisesti resursseja on lisätty asioiden hoitamiseksi. Viime vuonna esimerkiksi Lahdessa käytettiin nuorisopalveluita enemmän kuin koskaan aiemmin. Perinteisten työmuotojen lisäksi tarjottiin mm. työllisyyspalveluita yli 500 sadalle nuorelle ja erityistukea n.650 nuorelle. Koskaan ei pidä luopua tavoitteesta, että nuorelle on tarjottava työtä tai koulutusta, vaikka ympäröivä todellisuus asettaisi tavoitteen toteuttamiselle vaikeitakin haasteita. Työ on arvokas väline hyvinvoinnin tuottamiseksi.

Työttömyys ei aina yhdisty syrjäytymiseen ja pahoinvointiin. Suurin osa nuorista arvostaa työtä, mutta työttömyys ei nyky-yhteiskunnassa kuitenkaan ole enää stigma, joka automaattisesti merkitsisi syrjäytymistä. Työtön nuori voi kokea elämänsä mielekkääksi ja pyrkiä omalla toiminnallaan hakemaan elämälleen tulevaisuden polkuja. Toisaalta, työ tai koulutuspaikan saanut nuori ei välttämättä sitä arvosta vaan laiminlyö itseään tarjotuista mahdollisuuksista huolimatta. Syrjäytyminen on monesti enemmän sosiaalista, osattomuutta, ulkopuolisuutta ja myös persoonallisuuteen ja yksilöön liittyvää ulosjäämistä. Se voi olla avuttomuutta, kyvyttömyyttä tarttua mahdollisuuksiin, välinpitämättömyyttä, joka johtaa päihteiden käyttöön ja rikollisuuteen. Vapaa-ajan merkitys on selkeästi voimistumassa osana nuorten hyvinvoinnin rakentumista.

Miten nuoren silmissä saadaan säilymään toivon kipinä? Miten nuori vastoinkäymisiäkin kohdatessaan jaksaa uskoa huomiseen ja yrittää? Miten nuori jaksaa etsiä mahdollisuksia? Miten nuori osaa ja haluaa kieltäytyä päihteistä? Miten nuori kasvaa välittämään itsensä lisäksi myös läheisistään? Miten nuori saadaan innostumaan koulutuksesta? Jukka Poika laulaa: "Vaikket nyt kestä sun kotia, mee eteenpäin ku sotilas. Mahikset on vähissä täällä, Valo paistaa tunnelin päässä, nyt sinnittelet, pysy kii elämässä…." Aina eivät ulkoiset olosuhteet ole nuoren elämässä kohdallaan. Silti, nuoren elämän suurin uhka on välinpitämättömyyteen putoaminen. Se on asenne, joka ruokkii itseään vallitsevista olosuhteista tai niiden puutteesta huolimatta. Nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä, keinoissa ja keskusteluissa tulisikin nykyistä enemmän keskittyä siihen, miksi nuoret menettävät toivonsa? Mitä vanhempina, läheisinä ja vaikuttajina voimme tehdä niin, että nuoret vaikeissakin lähtökohdissa säilyttäisivät uskonsa huomiseen?

Uskon, että terve itsetunto on paras suoja syrjäytymistä vastaan. Nuoren tietoisuus siitä, että on arvokas lisää nuoren omia mahdollisuuksia välittää itsestään. On sanottu, että lapsen ja nuoren uskon elämään voi pelastaa yksikin välittävä aikuinen. Välittävä aikuinen voi olla opettaja tai nuorisotyöntekijä. Parhaassa tapauksessa se on kuitenkin lähempänä ja sosiaalinen tuki ja verkosto ovat laajoja. Yhteiskunta ei voi hoitaa läheisiä ihmissuhteita, vapaa-aikaa, ystävyyttä, arvoja, arvostuksia. Poliittisessa toiminnassa voidaan parhaimmillaankin luoda vain välineitä ja puitteita. Välittävä ote ihmissuhteissa sen sijaan kasvaa ja kertautuu ympäristöönsä ja saa aikaan asennetta, jolla mennään eteenpäin ja löydetään oma polku.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu